Liettua on Baltian maista asukasluvultaan suurin. Suomalaiselle on Liettua Baltian maista kaukaisin ja tuntemattomin, mutta matkoista maan suurimpiin kaupunkeihin Kaunakseen ja Vilnaan on viime vuosina tullut melko suosittuja. Liettua on ennen kaikkea sen ihmiset. Ihmiset, jotka rakensivat valtion ja jotka ovat ylpeitä siitä, että he ovat kasvaneet maassa, jolla on rikas historiallinen menneisyys.
Maa on pienestä asukasluvustaan huolimatta arvoturnausmenestyksessä mitattuna koripallon suurvalta. NBA-pelaajiakin väkiluvultaan puolet Suomea pienempi kansa on tuottanut monta kertaa enemmän.
Liettualaiset ovat parantumattomia romantikkoja. Liettua on viiden suurimman maan joukossa, joissa on eniten kuumailmapalloja ja kuumailmapallolentäjiä tuhatta asukasta kohti, ja kansainväliset matkailulehdet ovat jo useiden vuosien ajan listanneet Vilnan ja Trakain 10 parhaan paikan joukkoon, jotka kannata nähdä taivaalta.
Vilnan yliopisto on perustettu vuonna 1579. Se on yksi vanhimmista ja kuuluisimmista Itä- ja Keski-Euroopan korkeakouluista. Yliopisto toimi pitkään Liettuan ainoana korkean tason oppilaitoksena ja ylläpiti alueen kulttuuria ja tiedettä. Sillä on ollut suuri vaikutus koko Baltian kulttuurielämään.
Nykyään Vilnan yliopistossa on 14 tiedekuntaa, joista yksi toimii Kaunasissa. Koolta se on Liettuan suurin yliopisto. Vanhan kaupungin alueella sijaitsevassa Vilnan yliopiston arkkitehtonisessa rakennuskompleksissa on historian, filologian ja filosofian tiedekunnat sekä lukuisoa sisäpihoja. Kuinka monta sisäpihaa siellä on? Kannata varmista, ettet menetä lukua, kun yrität laskea niitä yhteen.
Liettua on kuuluisa havinaisten lintujen lentoreiteistä. Syksyllä jotkut linnut nostavat vahvistuneet siipensä, käyttävät ääniä, joita väin ne ymmärtävät, saadakseen kaikki kasaan, ja muuttavat sinne, missä on lämmintä. Ne palaavat keväällä, pesivät, lisääntyvät ja ilahduttavat meitä lauluillaan. Kun linnut alkavat syksyllä muuttaa joukoittain, on heitä rannikolla lentämässä miljoona lintua joka päivä. Lintujen lentoreitti ulottuu Vente Hornin yläpuolelle, ainutlaatuiseen paikaan, jonne perustettiin vuonna 1929 Ventes Ragasin lintutieteellinen asema. Aseman ornitologit eivät ainoastaan kerro uteliaille kävijöille mielenkiintoisia tarinoita, vaan antavat heille myös mahdollisuuden rengastaa lintuja.
Meripihka on 20–100 miljoonaa vuotta sitten kasvaneiden havupuiden kivettynyttä pihkaa, joka on kerrostunut merenpohjaan. Jo kivikaudelta asti meripihkaa on saatu paljon Kaliningradin ja Liettuan rannikon alueella. Meripihkaa kutsutaan myös Kivikauden kullaksi. Ajoittain sitä pidettiin myös kultaa arvokkaampana, ja siitä on tehty koruja, amuletteja ja muita koristeita jo kivikaudelta asti.
Meripihkan värejä ovat valkoisesta mustaan. Yleisimmät värit ovat keltaisen eri sävyt, ruskea, punainen ja vihreä. Baltiasta tunnetaan sinistä meripihkaa.
Meripihka tunnetaan liukenevan kloroformiin, alkoholiin sekä eetteriin. Meripihkasta myös löytyy hajusteita ja hajuvesiä. Sitä myös käytetään mausteena muun muassa tunnetussa Akvavit-alkoholijuomassa.
Jota ei ole missään muussa kielessä. Tämä kirjain on naisellisuuden.
Liettuan kieli on kielitieteilijöiden mukaan Euroopan vanhin kieli ja siten lähimpänä indoeurooppalaista kantakieltä, josta valtaosa Euroopan muista kielistä haarautuu. Kieli on todella vanha, täysin sen mukaan, miten niitä käytetään. Liettuan kielessä ei ole kirosanoja. Jos liettualaiset tuntevat tarvetta kiroilla, he saattavat kutsua jotakuta ilkeää ruohokäärmeeksi tai rupikonnaksi. Liettuan kielessä on kirjain ”ė”, Jota ei ole missään muussa kielessä. Tämä kirjain on naisellisuuden symboli, koska sitä käytetään naisten nimien lopussa.
Šiauliain lähellä sijaitsevalla Ristikukkulalla sijaitsi ennen linna, mutta saksalaisritarit tuhosivat sen ja sytyttivät sen tuleen. Ihmiset alkoivat pystyttää kukkulalle ristejä 1800 – luvun puolivälissä kuolleiden muistoksi, terveyden ja pitkien elinvuosien toivossa. Ristejä pystyttivät pyhiinvaeltajat ja ihmiset, jotka tulivat tänne rukoilemaan. Liettualainen ristinveistos taito, joka on säilynyt Neuvostoliiton ankarista ajoista nykypäivään asti, kuuluu Unescon kulttuuriperinnön luetteloon. Poikkeuksellinen aura, kiitollisuus, toiveet, unelmat ja odotukset ovat osa tätä kukkulaa, ja ihmiset aloittavat ja lopettavat pyhiinvaellusmatkat tähän.
Liettuassa niin kuin koko Baltiassa neljää vuodenaikaa. Liettuan keskilämpötila talvella on -4,9°C ja kesällä +17.0°C. Vuosittainen sademäärä on 748 mm. Parhaat kuukaudet vierailla Liettuassa ovat: touko – kesä – ja lokakuu.
Pitkän talven jälkeen saapuu kevät kukkivien kukkien, kukkivien omena- ja kirsikkapuiden tuoksullaan ja kastanjoilla. Kevät herättää kaipuun matkustamiseen ja seikkailuihin. Kesällä ovat metsät täynnä marjoja ja syksy tuoksuu omenoille ja sienille. Samalla on syksy suuren jazzin, teatterin, näyttelyiden – ja myös modernin taiteen aikaa.
Kun puhumme liettualaisesta teknologiasta on epäilemättä liettualaisilla kunnianhimoisia tavoitteita. Antanas Gustaitis kehitti vuonna 1925 ensimmäisen monoplaneetan, ANBO I:n, ja teki Liettuan siitä tunnetuksi maailmanlaajuisesti, ja nykyään liettualaiset kehittävät LituanicaSAT – satelliitteja avaruusteknologiayritys NanoAvionicsissa. Naton sotilaat käyttävät liettualaisten kehittämiä ja valmistamia laserjärjestelmiä, massa tuotetut komponentit auttavat kehittämään kvanttitietokoneita, ja maailman tiedemiehet ovat jo käyttäneet liettualaisten kehittämää DNA – saksiteknologiaa.
Jos baarissa tapaamasi liettualainen julistaa ylpeänä, että liettualaiset juottivat aikoinaan hevosensa Mustaanmereen, älä luule, että tämä johtuu siitä, kuinka paljon olutta hän on juonut. Totuus on, että Liettuan suuriruhtinaskunta oli yksi maailman suurimmista valtioista yli 300 vuoden ajan. Kuningas Mindaugas kukisti Liivinmaan ritarikunnan vuonna 1236 ja yhdisti liettualaisten maat. Hänen työtään jatkoi suuriruhtinas Gediminas, joka onnistui kehittämään maan, jossa eri kansallisuuksia ja uskontoja edustavat ihmiset elivät yhdessä. Gediminasia seurannut Vytautas Suuri jatkoi Liettuan vahvistamista, ja sen maat ulottuivat Mustallemerelle asti. 1400-luvulla Liettua oli Keski-Euroopan valtio, joka kattoi nykyisen Liettuan, Valko-Venäjän, Ukrainan ja osan Puolaa. Taitavasti hallittu, vahva ja moderni maa säilyi vuoteen 1795 asti.
